torstai 28. kesäkuuta 2012

50-luvun Arabiaa kellarista ja raparperipiirakkaa

Olen saanut mummoltani herkkää, kesäistä, jotenkin arkista Arabian sarjaa, jossa on sinisävyisiä kukkia valkoisella pohjalla. Siis sellaisia kapioita, jotka jäivät kaupunkiasunnon kellariin lojumaan ja siirtyivät laatikoissa muutosta toiseen. Matalat lautaset löysivät heti kotinsa kun ostin mökin. Sitä en muistanut, että sarjaan kuului myös sillivateja ja muita tarjoiluastioita. Ne löytyivät pari viikkoa sitten exäni kellarista hänen muuttaessaan :-)


















Pienellä googlailulla selvisi, että sarjan nimi on Sirkka, ja sitä valmistettiin vuosina 1945-58. Kukat on lisätty siirtokuvakoristeina mallin AS ferrafajanssiastioille (mitä se sitten tarkoittaakaan). Joissakin lautasissa siirtokuvan neliskanttiset reunat erottuvat kukan ympäriltä. 


















Tänään löysin Sörnäisten Fidasta saman sarjan matalia, hyväkuntoisia lautasia. Olihan ne pakko ostaa, vaikka hinta oli kirppiskontekstissa aika kova (no, netissä maksavat näköjään monta kertaa enemmän).  Mukaan tarttui myös 40 senttiä kappale muutama sekalainen kakkulautanen, joita en voinut muuten vaan vastustaa.

Niiltä on hyvä syödä vaikkapa mehevää raparperipiirakkaa, jonka ohjeen löysin Lounatuulia-blogista. Resepti on alun perin Hämeenkyrön Maisemakahvilan emännältä, ja blogissa kehuttiin sen olevan parasta raparperipiirakkaa ikinä. Sairaan hyvää siitä tulikin. Itse tuunasin ohjetta repimällä tuoretta minttua täytteeseen raparperin kaveriksi - toimii.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Valkeat yöt, valkeat kukat

Lempivärini puutarhassa on punainen, ja olen ostanut vaikka mitä punasävyisten kasvien siemeniä ja taimia. Jostain syystä pihani näyttää kuitenkin nyt alkukesästä hyvin valkealta...


















Nyt juhannusruusu on niin sanotusti vauhdissa ja ehkä komeampi kuin koskaan. Voi kun tuoksunkin saisi mukaan kuvaan!
















 


Pionit jaksavat joka kesä hämmästyttää kauneudellaan. Kukat ovat jotenkin niin raskaita ja valtavia suomalaiseen kesään :-)

























Valkoisen kesäpikkusydämen seasta nousee sentään syvänvioletti akileija 'Miss Huish', jonka siemenet toin työmatkalta Amsterdamista kolme vuotta sitten -  ja ehdin jo kokonaan unohtaa kylväneeni, kunnes varret tänä kesänä ilmestyivät.


















 Hopeahärkki tuli pihan mukana ja leviää melko hallitsemattomasti...  
 






















...samoin kuin päivänkakkara. Niin, jossain tuolla seassa pitäisi olla muutama karviaispensas. Ohjelmassa on siis repimistä.























Viime kesänä seassa oli tällainen luonnonoikku. Viime viikolla löysin samanlaisen oudon päivänkakkaran ihan toiselta puolelta pihaa. Mistäköhän on kyse?























Tämän korkean perennan nimeä on tiedä tai enää muista ja ehdotuksia otetaan tästäkin vastaan  :-) 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Sopivan rehevää

Yksi nurkka kerrallaan kuntoon - se on ollut periaatteeni, kun sain tämän ihanan mutta villiintymään päässeen pihan. Työsarkaa riittää vielä, mutta tässä kuvia parista kohdasta, jotka ovat lähteneet kehittymään mukavasti.























Pation ympärillä kasvoi aikaisemmin lähinnä vuohenputkea ja vattua. Nyt varjoperennapenkki, toissa keväänä istutetut jasmikkeet ja piippuköynnökset reunustavat pöytäryhmää. Omenapuu yhtyy ylhäältä päin pensaisiin muodostaen hauskan vihreän huoneen. Jasmikkeiden olisi tarkoitus myös tehdä näkösuojaa naapuriin, ja tänä kesänä se alkaa vihdoin toteutua. Myös ensimmäiset kukkanuput pilkottavat!


















Landemökiltä tienpenkasta tuotu ahomansikka on levinnyt parissa vuodessa ihanasti marja-aronioiden alle. Tässäkin kohdassa oli aikaisemmin pelkkää rikkaruohoa.

Kärsivällisyys palkitaan pikkuhiljaa :-)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Mummola-aarteita kirppikseltä

Sörnäisten Fidasta löytyy usein tavaraa tyyliin mummo. Enpä voinut vastustaa näitä perinteisiä pöytäliinoja, joiden hinnat liikkuvat vitosen ja kympin välillä. Enkä ruusutauluja, Airamin termaria ja siirappipurkkeja, jotka bongasin Emmaukselta Maailma kylässä -festareilta. Vaikka festariseura ei kyllä yhtään ymmärtänyt, miksi maksan tyhjistä muovipurkeista euron kipale :-)