Reunakiviä, yrttiruokia ja haaste

Syksyn ryömiessä hitaasti mutta varmasti eteenpäin palstalla tulee käytyä yhä vähemmän. Viime viikonloppuna kävin nostelemassa pihakalusteita vajaan ja haravoimassa. Haikeaa!

Kun kasvit lakastuvat, pihan rakenteet tulevat esiin. Olen tykästynyt luonnonkiviin, joita puutarhasta löytyy sieltä sun täältä. Aina kun kaivaa, lapio osuu saveen uponneeseen kiveen. Eri muotoisia, eri kokoisia...

Kuvat ovat syys-lokakuun vaihteesta.

Viime viikonloppuna minttu vielä tursui lavassa. Olihan siitä tehtävä ruokaa! Kokeilimme minttu-herne-sosekeittoa, joka vei kielen mennessään. Jälkiruoaksi valmistui eksoottista basilika-sitruuna-jäätelöä, joka oli erittäin maukasta sekin. Tällä kertaa kaupan basilikasta, mutta ensi kesänä sitten omista.

Ja sitten haasteeseen, jonka K-blogin Jenni heitti jo muutamia aikoja sitten (sorry kun kesti).

1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.

Käsitöitä ei tule juurikaan tehtyä, vaikka aloitan villasukkien kutomisen joka talvi :-) Ylpein olen ehkä kauan kauan sitten veljelleni lahjaksi neulomastani norjalaisvillapaidasta, josta ei valitetavasti ole kuvaa. Ylpeä olen aina myös kaikesta mitä nikkaroin, esimerkiksi kasvilavasta, vaikka taso ei ole kummoinen... On hauskaa ylittää perinteisiä sukupuolirooleja.

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Erittäin vaikea ja kiinnostava kysymys. Kärkeen nousee kenties karunkaunis budapestiläinen kylpylä Rudas, jonka turkkilaiset rakensivat 1500-luvulla kivestä kuuman lähteen ylle. Sen keskellä on kupoli ja kahdeksankulmainen allas. Katossa on pienenpieniä ikkunoita, joista pääsee luonnonvalosäteitä hämyiseen saliin - näyttää tähtitaivaalta!  Ensimmäisellä vierailulla ikkunat olivat värittömiä, mikä oli mielestäni tyylikästä, viime kesänä värillisiä.

Kylpylästä tulee mieleen Panteon ja kuumissa vesissä rentoutessani tunsin itseni hyvin etuoikeutetuksi. Mahtavaa, että tavalliset ihmiset saavat kylpeä historiallisessa miljöössä. Kuvaa ei valitettavasti ole täältäkään, mutta netistä löytyy.

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.

Näitä on vaikka kuinka. Kuuntelen musiikkia ison osan valveillaoloajastani. Spotify premium soi töissä ja kulkee mukana kännykässä. Musiikki tuntuu myös niin henkilökohtaiselta ja tunteisiin linkittyvältä, että en voisi kuvitellakaan jakavani spotify-soittolistojani.

Ttällä hetkellä koskettaa Johnny Cashin Hurt (linkki Youtubeen).Sanojen ja elämänkokemusta hehkuvan äänen yhdistelmä saa kyyneleet silmiin. Toinen pysäyttävä on Rebekka Karijordin Wear it like on crown, jonka löysin Cirkus Cirkörin hienosta samannimisestä esityksestä. Tämäkin löytyy Youtubesta, ja myös CC:n traileri, jossa biisi soi. Pakko mainita myös Nationalin Fake empire... Yhteistä kaikille, että sanoilla on kokonaisuudessa iso merkitys.

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Läheisten ihmisten iso murheet.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Liikunnasta, ystävistä, kulttuurista, musiikista, luonnosta, ruoasta, kesäisin ehdottomasti puutarhasta. Kirjoittamisesta, silloin kun siihen liikenee aikaa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että nautin myös työstäni - se on mielekästä ja sopivan haastavaa. Nautin monista asioista, minkä kääntöpuoli onkin sitten kiire :-)

Köynnöksiä ja tulppaaneja

Köynnöksissä jaksaa viehättää niiden kyky etsiytyä itsekseen mitä kummallisimpiin paikkoihin kasvamaan. Kun omenapuun lehdet ovat syksyn tuulissa harventuneet, kävi ilmi että piippuköynnös on kasvanut sitä pitkin, eikä suinkaan sille hankittua tukea pitkin :-)

Köynnösruusu kaariportissaan näyttää nyt tällaiselta.

Viikonloppuna vihdoin sain aikaiseksi hankkia kukkasipuleita. Näistä taitaa tulla aika romanttinen ja hempeä kokonaisuus! Ne päätyvätkin viime kesänä (2010) tehtyyn penkkiin nimeltä "ihana" - sinne pääsee vain ihania kasveja, kuten kieloja, särkyneitäsydämiä, varjoliljoja, valkovuokkoja, kaunokaisia ja niin edelleen...

Tulppaanit sun muut kevätkukkijat kuitenkin unohtuivat penkistä, minkä huomasin katkerasti keväällä. Myös syyskukkijat olivat vähissä, kun penkki on muotoutunut vähitellen jotain sieltä, vähän tuolta -periaatteella, joten istutin viikonloppuna punaisen ja valkoisen syyssyrikän. Se on kuulemma Suomen paras perhoskasvi.

Vielä viime vuoden keväällä eri väriset tulppaanit loistivat sikin sokin penkeissä ja ympäri nurmikkoa. Se häiritsi silmääni. Ninpä solmin kukkimisvaiheessa niille kukinnon värisen villalangan varteen ja siirsin kukkimisen jälkeen samanväristen ryhmiin. Valitettavasti kuva löytyy vain ennen-tilanteesta. Miestä nauratti, että pitääkö tulppaanit sitoa jotta pysyvät aloillaan.

Pysy loitolla, lokakuu!

Tänään iski hillitön haikeus: huomenna on kesän viimeinen saunavuoro, ensi viikolla katkaistaan vedet yöpakkasten pelossa (tuntuvat niin kaukaiselta!), tänään oli kenties viimeinen kesänlämpöinen päivä.

Kasvilavassa kolmenlaiset mintut vielä rehottavat ja yksinäinen krassinkukka kurkkii lehtien alta. Mitähän mintuista voisi tehdä?

Suuremman kasvimaan lohkot erottuvat taas rehevyyden alta. Yhdessä ruudussa maa-artisokat kurottelevat, toisessa loistavat kukat, kolmanessa paljas maa on saanut talveksi ruohokatteen. Myös paljaan mullan alueet näyttävät vaihteeksi kiehtovilta.

Aurinko paistaa jo matalalta. Oli hakeuduttava siihen ainoaan kohtaan, johon se jaksoi viiden jälkeen vielä osua.

Viime viikolla näin hämärällä saunapolulla sievän ketun.

Kärhöillä on oma tahto

Kärhöt kuuluvat viimeaikaisiin lempikasveihini. Ne eivät huuda loistoaan, vaan ovat jotenkin herkempiä.

Kun ostin mökin, sen etuseinää kiipesi valtava ja ilmeisesti valtavan vanha sininen alppikärhö. Kun remontissa vaihdettiin koko ulkolaudoitus, totesimme yhdessä remonttireijan kanssa, että kärhö olisi parasta siirtää irti seinästä. Hän kaivoi sen juurineen ylös ja istutin sen ruusuportin luo.

No, eihän se koskaan lähtenyt siellä kasvamaan. Viime kesänä kuitekin hieraisin silmiäni, sillä vanhasta paikasta näytti taas puskevan kärhönvartta! Nikkaroin sille parista rimasta huteran tuen.

Tänä kesänä oli pakko jo ostaa ihan kunnon kiipelytuki, niin hyvin se viihtyy omalla paikallaan. Ja kukkii ujosti vieläkin, syyskuun lopussa!

Tämä viininpunainen kärhö kasvaa siellä mihin sen viime syksynä istutin, eli kiipeää omenapuuta ylöspäin. Yhdistelmä on mielestäni kiehtova.

Yritin saada humalan kiipeämään toista omenapuuta pitkin, mutta eipä sekään pitänyt siirrosta. Viime kesänä sama humala valtasi pari kokonaista punaherukkapensasta ennen kuin tajusin tilanteen, tänä kesänä ei näkynyt elonmerkkiäkään.

Raparperitaivas, maa-artisokka ja marja-aronia

Kasvimaalla kukkii vielä. Kosmoskukat ja samettikukat rehottavat.

Tein keväällä tontilta löytyneistä tiilistä epsäännöllisen kaarevan reunuksen vanhalle perunamaalle, jonka rajat olivat hyvin epäselvät. Kesällä tiilet hukkuivat vihreyteen. Nyt ne taas näkyvät ja näyttävät mielestäni aika hyvältä.

Reunus rajaa toiselle puolelle muun muassa karviaispensaat ja raperperitaivaan.

Kesän viimeiset perunat ja ensimmäiset maa-artisokat pääsivät samaan pataan.

Keitto on kestosuosikkini, vaikka ei kovin kuvauksellinen :-) Jätän osan mukuloista talveksi maahan ja keitän keväällä sopan, joka maistuu jotenkin vielä pehmeämmältä.

Toinen hyvä resepti on tattaripohjaan tehty piirakka, johon tulee maa-artisokan lisäksi pinaattia (tai soveltaen nokkosta), hunajaa  ja kermaviiliä. Olen tehnyt sitä vegaanisena vaihtamalla kermaviilin ja kananmunan soijajogurgttiin.

Marja-aroniat olivat yllättäen jo kypsiä. Saan nyt ensimmäistä kertaa satoa, pensaat istutin toissa kesänä. Mitä niistä kannataisi tehdä?

Syyskauden avajaiset ja postikortti

Oli aika pitää ex-tempore syyskauden avajaiset, mutta huvilakauden päättäjäisiä en vielä suostu viettämään :-)

Syyskauden avajaisissa lyövät kättä kesäiset mojitot (mintut ovat rehevöityneet kunnon pusikoiksi) ja syksyinen omenapaistos (pudokkaat kelpaavat hyvin piirakakkaan ja apple crumbleen).

Kamiinaan laitoin tulen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Nyt mökissä onkin sitten hellelukemat :-)

Syksyn hyviä puolia ovat lyhdyt, joita voi ripustaa omenapuihin.

Postilaatikossa odotti hauska yllätys: ystävän kortti Joensuusta. En tiennyt, että posti kulkee tänne!

Myös sähkölasku odotti postilaatikossa. Vuodelta 40 euroa - ei paha. Aika vähällä sähköllä selviää, kun peruslämpöä ei ole talvella ja uusi kamiina vähentää sähköpatterin tarvetta.

Syyskauden avajaiset kruunaa nettitikku, Spotify ja avajaisten soittolista kaikista ihanista kesän biiseistä.

Viidakon satoa

Lämmin ja kostea loppukesä muutti pihan lopullisesti viidakoksi. Puolentoista viikon poissaolon jälkeen polku oli kasvanut osittain umpeen. Omenat painoivat oksia maata kohti ja maa-artisokka kurotti vastaan kasvimaan puolelta - oksasakset kädessä sai edetä :-)

Villitomaatit kypsyvät ja maistuvat aivan mahtavalta - näitä täytyy laittaa myös ensi vuonna.

Maa-artisokka kurottaa taivasta kohden yli kolmemetrisenä ja houkuttelee pölyttäjiä. Myyrät olivat nakertaneet jokaista punajuurta vähäsen maan pinnan alta; odotan jännityksellä ovatko maa-artisokat säilyneet

 

 Omenoita ja luumuja tulee selvästi vähemmän kuin edellisinä kesinä. Ilmeisesti pölyttäjistä oli pulaa niiden kukkiessa. Onneksi ne mitä tulevat, ovat suuria ja hyvälaatuisia. Kohta on tehtävä reissu mehupuristamolle!

Vadelmia tulee hiljakseltaan. Naapurin mukaan jouluun asti :-)

Avomaankurkku oli poissaollessani lähtenyt kiipeilemään marjapensaita pitkin. Aika epeli! Viime vuonna se kasvatti yhden hedelmän aidanrakoon: keskellä oli kuroutunut kapempi kohta.

Väripuutarha Turussa

Työmatka vei Turkuun, jossa yhtenä kulttuuripääkaupunkivuoden osana on Flux Aura, ympäristötaideprojekti. Piti päästä näkemään siihen kuuluva Väristyksiä-puutarha Yliopistonmäen sisäpihalla.

Projekti on mielenkiintoinen: valokuvataitelija Armi Laukia on toiselta ammatiltaan puutarhuri. Puutarhassa kohtaavat kukat ja perhoset, joita hän kutsuu pieniksi väritehtaiksi.Kasvit on valittu siten, että niiden pitäisi houkutella perhosia.

Itse näin vain tämän yhden yksilön, eikä homma onnistunut taiteilijan mukaan ihan kuten piti, koska lähistöltä puuttuu perhosten lisääntymispaikkoja. Laukia listaa kuitenkin viisi parasta monivuotista ja yksivuotista kasvia, jotka löytyvät puutarhasta.

Pörriäisiä riitti sitäkin enemmän. Tässä ne keinuvat jättiverbanalla. Syysyrikkä on ihan parhaita perhoskasveja, ja se näytti kiinnostavan myös kimalaisia.

Kaiken kaikkiaan Väristyksiä on hieno idea ja kaunis lisä nurmivaltaiselle sisäpihalle. Jos liikkuu Turussa päin, kannattaa käydä katsomassa. Kiinnostava olisi ollut myös Flux Auraan kuuluva Perhosten kylät, mutta valitettavasti niitä en ehtinyt lähteä katsomaan. Neljä taiteilijaa on rakentanut esimerkiksi kävyistä ja vanhoista kahvikupeista perhospönttöjä ja -baareja Ruissaloon ja Peltolan siirtolapuutarhaan.

Suloinen päiväpeitto ja muistelua

Sohvasänky on kaivannut kaunistusta ylleen pitkään. Olen yrittänyt pitää silmät auki kirppiksillä, mutta sopivaa ei ole löytynyt, joten nyt tingin periaatteesta olla ostamatta upouusia asioita mökille. Toivoin ja sain lahjaksi hempeän päiväpeiton. H&M:stä se pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi, vaikka en liikettä muuten diggailekaan.

Tilkkutäkkimäinen kuviointi sopii mielestäni yllättävän hyvin yhteen lempityynyjeni kanssa.

Hauskan urbaanit raitiovaunu- ja jäänmurtajaprintit ovat Uusix-verstaiden designia. Verstaiden idea on muuten tuplahyvä: kierrätysmatskuista syntyy tuotteita kuntouttavan työn kautta.

Kaivoin vertailun vuoksi vanhoja kuvia samasta kohdasta - tekee välillä hyvää muistaa, että onhan sitä saanut jotain aikaiseksi. Tältä näytti lähtötilanne, kun ostin mökin. Sama vuodesohva on kuvassa maalaamattomana.

Ja tältä näytti ennen remonttia, kun ylimääräiset tavarat oli roudattu ulos. Tuon jälkeen seinät ovat siis muuttuneet valkoisiksi, lattia punaiseksi ja suurin osa huonekaluista vaniljanvaaleaksi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :-) Synttärikeiju toi myös Vintagen viemää -kirjan, johon sormet nyt syyhyävät.

Iloinen tiskipäivä ja pari kakkua

En pidä erityisemmin tiskaamisesta, mutta luonto ei anna myöskään periksi kertakäyttöastioille. Joten - kun on kesäjuhlat, silloin tiskataan kovasti ennen ja jälkeen :-)

Mökillä tiskituskaa helpottaa se, että vesipiste on ulkona. Eli astioita pestään vain poutasäällä. Mukavaksi tiskaamisen tekevät myös kauniit astiat - niitä on melkein ilo pestä!

Nämä ihanat eripariset ruokailuvälineet olen ostanut parissa erässä Fidasta. Siellä pidetään haarukat, veitset ja lusikat omissa laatikoissaan, joten samanlaisia joutuu etsimään. Joukossa on silmääni tosi kauniita yksilöitä, muun muassa ruusupäinen veitsi alareunassa. Viimeksi ostin kymmenen haarukkaa, veistä, lusikkaa ja teelusikkaa, ja koko kymmenosainen setti maksoi alle kympin, kun kappalehinnat ovat 20-50 senttiä.

Mökkijuhlissa hyväksi havaittu pikkukikka on merkitä jalalliset lasit eri värisillä lahjanaruilla, joita ainakin minulla on kertynyt kaappiin. Näin jokainen tunnistaa oman lasinsa koko illan.

Kesäjuhlissa syötiin eilen muun muassa mahtavan mehevää porkkanakakkua, jonka reseptin olen saanut viitisentoista vuotta sitten kaverilta. Sitä on helppo tehdä vaikka pellillinen, kun tuplaa ainekset.

4 munaa

4 dl sokeria

3, 75 dl öljyä

7 dl porkkanaraastetta

7,5 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

1 tl suolaa

2 tl soodaa

1 rasia tuorejuustoa

1-2 pakettia tomusokeria

marjoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon öljy, porkkanaraaste ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista 200 asteessa noin 20 min.

Koristele jäähtynyt kakku tuorejuusto-tomusokerikuorrutuksella ja tuoreilla marjoilla, esimerkiksi vadelmilla tai viinimarjoilla.

Aiemmin tällä viikolla jatkoin mojito-teemaa leipomalla omista mintuista mojito-juustokakun Pastanjauhajien reseptillä. Muissa netistä bongatuissa ohjeissa näytti olevan liivatetta, jota en halua käyttää.  Tämä oli syntisen hyvää mascarponejuustoineen ja ranskankermoineen :-)

Venäläistä posliinia

Sain ystäviltä uskomattoman venäläisen ruusuastiaston, jonka mies oli tuonut vaimolleen Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin kaupungista 400 kilometriä Moskovasta itään. Kukka-aihe on todella epäsuomalainen! Ihmettelin, miten ystävät raaskivat luopua astiastosta, joka sisältää vielä paljon muistoja ulkomaankomennukselta. Mutta ymmärrän, että kotiin tämä saattaa olla liian romanttinen.

Erityisen kaunis on mielestäni lautasten reunassa oleva yksinkertainen kuvio. Se toistuu myös sokerikon sisäreunassa.

Settiin kuuluu ihana pullea teekannu, samanmuotoisia pullakoita kermakoita ja sokerikkoja, yhden kukan kukkamaljakko (?) ja muita tunnistamattomia osasia.  

Venäläinen posliini näköjään tulee venäläisen posliinin luo - tämän kauniin sinisen astiaston sain heti perään siskon ystävältä, jota en ole koskaan nähnyt, tai joka ei ainakaan koskaan ole käynyt täällä. Hän arveli sen sopivan tyyliin, ja sopiihan se!

Venäläisissä teekupeissa on sekin hyvä puoli, että ne vastaavat kooltaan suurin piirtein nykyisiä kahvikuppeja.

Lisäksi sorruin ostamaan Fidalta tällaisia suloisia, sormustimenkokoisia kuppeja (pohjassa lukee Bavaria Germany 87). Kotiin en näitä koskaan ostaisi. Eikä niitä voi laittaa tiskikoneeseen, joten sopivat hyvin tänne käsin pestäviksi. Tai pelkästään koristeiksi :-)

Tietäisikö muuten joku, millä tiukasti liimatut hintalaput saisi siististi irti?

Nämä löytyivät Fidasta samalla kertaa - his and hers. Hintaa peräti 2,50 / pari (pohjassa lukee Bareuther Waldsassen Bavaria 28, mitä ikinä se tarkoittaakaan).  Kävisivät hyvin esperossokupeiksi, pitäisi enää hankkia mutterikeitin.

Viileää minttua

Kun lämpötila hipoo sekä ulkona, töissä että mökissä kolmeakymmentä, viileänraikkaat minttunautinnot houkuttelevat. Kasvilavassa rehottaa kolmenlaista minttua: työkaverilta saatu kissanminttu, taimitorilta ostettu viherminttu ja ystäviltä saatu marokkolainen minttu (joka on juuri se oikea mojitoon).

Tänään syntyi vihreää perunasalaattia, jonka kaikki ainekset kastiketta lukuunottamatta olivat omasta pihasta (ja naapurintädiltä tuli kesäkurpitsa mukaan kahden oman lisäksi :-):

Vihreä perunasalaatti 

kattilallinen perunaa
iso tukku minttua silputtuna
hieman tilliä silputtuna
pari desiä ryvässipulia hakattuna
3 kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
vaaleaa balsamicokastiketta / öljy-etikka-kastiketta

Kaikki ainekset vaan sekaisin ja syömään! Kuvakin tuli otettua vasta jämistä :-)


Mojito ja vihreä jäätee



Vadelma-mustaherukkapiirakan jälkeen viilennettiin vielä mojitoilla, joissa tosin oli soodan sijasta vichyä ja jäämurskan sijasta jääpaloja. Hyvää tuli kuitenkin! Rommi oli sekä reilua että luomua, kiitos vaan alko valikoimasta.

Alkoholiton vaihtoehto oli vihreä jäätee.

3 pussia vihreää teetä
2 tl hunajaa
1 lime
reilusti minttua oksina ja silputtuna
jääpaloja

Kuumenna teevesi ja hauduta vihreää teetä muutaman mintunoksan kanssa, kunnes neste jäähtyy. Lisää lasin pohjalle hunajaa, limemehua ja limelohkoja, silputtua minttua ja jääpaloja. Kaada päälle vihreä tee ja lisää halutessasi kivennäisvettä.

Seuraavaksi hieron helteen uuvuttamiin jalkoihin Bodyshopin ihanaa, viilentävää piparminttuvoidetta :-)