Kukkia, kukkia!

Viime syksynä istutetut tulppaaninsipulit nousevat maasta jonkinlaisena yllätyksenä. En ihan tarkkaan muista mitä tuli laitettua mihinkin ja miltä kuvittelin sen näyttävän. No, ihan hyvältä :-) Penkissä kukkii tulppaanien lisäksi nyt keväällä ainakin valkotäpläimikkä, kielo, kaunokainen, särkynytsydän, pikkusydän ja esikko.

Näissä Hollannista tuoduissa tulppaaneissa on jännittävä, hehkuvanoranssi sävy.

Alppikärhö se kiipeilee mökin seinustalla entistä tarmokkaampana, vaikka yritin muka kaivaa ja siirtää sen muualle. Siniset kellokukat näyttävät suurilta, roikkuvilta pisaroilta.

Näkemiin nurmikko, tervetuloa niitty!

En erityisemmin pidä nurmikosta. Joten, kun huussinrakennuksesta yli jäänyt lautakasa lojui talven ruohikolla ja käytännössä tappoi sen, sain oivan kimmokkeen keksiä tilalle jotain muuta.

Suorakaiteen muotoinen, savinen alue rajautuu vadelmapensaisiin, kasvimaahan, perennapenkkiin ja kolmeen isoon pioniin. Ja sen keskellä kasvaa hedelmäpuu. Hieman haastava kohta siis.

Kuvassa tilanne ennen toimenpiteitä - kaunista, vai mitä? :-) Nyt olen kuorinut nurmikonjämät, vuohenputken juuristot ynnä muut pois koko alueelta. Posti toi tänään siemeniä: metsäkurjenpolvea, suo-orvokkia, niittyhumalaa, kevätlinnunhernettä, orvontädykettä, valkovuokkoa ja niin edelleen. Siis lajeja, joiden pitäisi selvitä puolivarjossa ja savimaassa. Lisäksi valko- ja puna-apilaa, jotta edes jotain kukkisi jo tänä kesänä. Olen aika innoissani projektista ja siemenistä!

Mitenköhän lajit kannattaisi sijoittaa ja estää apilan ylivalta? Kaikki hyvät vinkit ovat tervetulleita. To be continued, "valmista" tästä tulee vasta vuosien aikajänteellä.

Puuparturi

Haluan tehdä pihallani mahdollismman paljon itse, koska siinä on eniten fiilistä, mutta yhdessä asiassa luotan ammattilaiseen. En ryhdy itse leikkaamaan hedelmäpuuvanhuksiani. Vaikka ne ovat kuulemma jo viisikymppisiä, niillä voi olla vielä paljon vuosia edessä.

Omenapuut olivat päässeet edellisellä omistajalla vähän huonoon kuntoon ja luumupuukin venähtänyt liikaa. Puille tehtiin kunnon karsintaleikkaus kaksi vuotta sitten. Täydellisiä niiden muodosta ei enää saa, mutta mitäpä siitä.Nyt oli taas aika hellälle parturoinnille. Ammattilainen huomasi kaikki vauriot, joita muun muassa lintulaudat ja muut viritykset olivat aikojen saatossa tehneet.

Nyt on puut leikattu oikeaoppisesti tappeja jättämättä ja heti silmun vierestä. Ja olikin korkea aika, koska silmut ovat jo suuria.

Kukkaislapsia hangen alta

Näin viime viikolla painajaista, että koko tulppaanien ja muiden ihanien sipulikasvien kukinta meni minulta kokonaan ohi. Unessa tajusin mennä mökille vasta kun oli jo liian myöhäistä.

Oikeasti en pahemmin ota paineita, vaikka en ole vielä aloittanutkaan esikasvatusta, tai vaikka herään ostamaan siemeniä vasta kun Alku & Juuri on jo kesätauolla :-) Painajainen taitaa kertoa enemmänkin siitä, että sitten kun kevät vihdoin saapuu, se tuntuu etenevän salamannopeasti.

Niin nytkin: parissa viikossa koko pihan vallanneet lumipenkat ovat haihtuneet enimmäkseen taivaan tuuliin, ja maasta työntyy käsittämättömän hentoisia ja liikuttavia kasvivauvoja. Kova tahto niillä kuitenkin on - puskevat vaikka hangen läpi!

Taikatalven noiduttu uimahuone

Villa Verna uinuu lumivaipan alla. Mökistä tulee mieleen Taikatalven noiduttu uimahuone. "Kaikki oli aivan kuten kesällä. Mutta sittenkin huone oli jollakin salaperäisellä tavalla muuttunut."

Reunakiviä, yrttiruokia ja haaste

Syksyn ryömiessä hitaasti mutta varmasti eteenpäin palstalla tulee käytyä yhä vähemmän. Viime viikonloppuna kävin nostelemassa pihakalusteita vajaan ja haravoimassa. Haikeaa!

Kun kasvit lakastuvat, pihan rakenteet tulevat esiin. Olen tykästynyt luonnonkiviin, joita puutarhasta löytyy sieltä sun täältä. Aina kun kaivaa, lapio osuu saveen uponneeseen kiveen. Eri muotoisia, eri kokoisia...

Kuvat ovat syys-lokakuun vaihteesta.

Viime viikonloppuna minttu vielä tursui lavassa. Olihan siitä tehtävä ruokaa! Kokeilimme minttu-herne-sosekeittoa, joka vei kielen mennessään. Jälkiruoaksi valmistui eksoottista basilika-sitruuna-jäätelöä, joka oli erittäin maukasta sekin. Tällä kertaa kaupan basilikasta, mutta ensi kesänä sitten omista.

Ja sitten haasteeseen, jonka K-blogin Jenni heitti jo muutamia aikoja sitten (sorry kun kesti).

1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.

Käsitöitä ei tule juurikaan tehtyä, vaikka aloitan villasukkien kutomisen joka talvi :-) Ylpein olen ehkä kauan kauan sitten veljelleni lahjaksi neulomastani norjalaisvillapaidasta, josta ei valitetavasti ole kuvaa. Ylpeä olen aina myös kaikesta mitä nikkaroin, esimerkiksi kasvilavasta, vaikka taso ei ole kummoinen... On hauskaa ylittää perinteisiä sukupuolirooleja.

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Erittäin vaikea ja kiinnostava kysymys. Kärkeen nousee kenties karunkaunis budapestiläinen kylpylä Rudas, jonka turkkilaiset rakensivat 1500-luvulla kivestä kuuman lähteen ylle. Sen keskellä on kupoli ja kahdeksankulmainen allas. Katossa on pienenpieniä ikkunoita, joista pääsee luonnonvalosäteitä hämyiseen saliin - näyttää tähtitaivaalta!  Ensimmäisellä vierailulla ikkunat olivat värittömiä, mikä oli mielestäni tyylikästä, viime kesänä värillisiä.

Kylpylästä tulee mieleen Panteon ja kuumissa vesissä rentoutessani tunsin itseni hyvin etuoikeutetuksi. Mahtavaa, että tavalliset ihmiset saavat kylpeä historiallisessa miljöössä. Kuvaa ei valitettavasti ole täältäkään, mutta netistä löytyy.

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus.

Näitä on vaikka kuinka. Kuuntelen musiikkia ison osan valveillaoloajastani. Spotify premium soi töissä ja kulkee mukana kännykässä. Musiikki tuntuu myös niin henkilökohtaiselta ja tunteisiin linkittyvältä, että en voisi kuvitellakaan jakavani spotify-soittolistojani.

Ttällä hetkellä koskettaa Johnny Cashin Hurt (linkki Youtubeen).Sanojen ja elämänkokemusta hehkuvan äänen yhdistelmä saa kyyneleet silmiin. Toinen pysäyttävä on Rebekka Karijordin Wear it like on crown, jonka löysin Cirkus Cirkörin hienosta samannimisestä esityksestä. Tämäkin löytyy Youtubesta, ja myös CC:n traileri, jossa biisi soi. Pakko mainita myös Nationalin Fake empire... Yhteistä kaikille, että sanoilla on kokonaisuudessa iso merkitys.

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Läheisten ihmisten iso murheet.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Liikunnasta, ystävistä, kulttuurista, musiikista, luonnosta, ruoasta, kesäisin ehdottomasti puutarhasta. Kirjoittamisesta, silloin kun siihen liikenee aikaa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että nautin myös työstäni - se on mielekästä ja sopivan haastavaa. Nautin monista asioista, minkä kääntöpuoli onkin sitten kiire :-)

Köynnöksiä ja tulppaaneja

Köynnöksissä jaksaa viehättää niiden kyky etsiytyä itsekseen mitä kummallisimpiin paikkoihin kasvamaan. Kun omenapuun lehdet ovat syksyn tuulissa harventuneet, kävi ilmi että piippuköynnös on kasvanut sitä pitkin, eikä suinkaan sille hankittua tukea pitkin :-)

Köynnösruusu kaariportissaan näyttää nyt tällaiselta.

Viikonloppuna vihdoin sain aikaiseksi hankkia kukkasipuleita. Näistä taitaa tulla aika romanttinen ja hempeä kokonaisuus! Ne päätyvätkin viime kesänä (2010) tehtyyn penkkiin nimeltä "ihana" - sinne pääsee vain ihania kasveja, kuten kieloja, särkyneitäsydämiä, varjoliljoja, valkovuokkoja, kaunokaisia ja niin edelleen...

Tulppaanit sun muut kevätkukkijat kuitenkin unohtuivat penkistä, minkä huomasin katkerasti keväällä. Myös syyskukkijat olivat vähissä, kun penkki on muotoutunut vähitellen jotain sieltä, vähän tuolta -periaatteella, joten istutin viikonloppuna punaisen ja valkoisen syyssyrikän. Se on kuulemma Suomen paras perhoskasvi.

Vielä viime vuoden keväällä eri väriset tulppaanit loistivat sikin sokin penkeissä ja ympäri nurmikkoa. Se häiritsi silmääni. Ninpä solmin kukkimisvaiheessa niille kukinnon värisen villalangan varteen ja siirsin kukkimisen jälkeen samanväristen ryhmiin. Valitettavasti kuva löytyy vain ennen-tilanteesta. Miestä nauratti, että pitääkö tulppaanit sitoa jotta pysyvät aloillaan.