Loviisan vanhat talot

Sisko houkutteli tänään mukaan Loviisan wanhat talot -tapahtumaan ja kyllä kannatti! Upeita puutaloja, reheviä pihoja, elävän elämän koteja. Erityisesti viehätti, kuinka avoimesti ihmiset esittelivät kotejaan, jotka olivat täynnä arkea, eivätkä vimpan päälle sliipattuja ja stailattuja. Mahtava idea kertakaikkiaan! Nyt oli kahdeksas kerta, toivottavasti ensi vuonna seuraa yhdeksäs.

Näyttävä hyötypuutarha kohopenkkeineen oli muun muassa Villa Ekholmissa, hurjan kaunis laaja piha perennaistutuksineen Villa Aaltosessa sekä hurmaava puutarha puhelinkopin muotoisine kasvihuoneineen Pitkänpöydäntalossa. Räpsin kuvia, mutta en tohdi jakaa niitä täällä, kun en tiedä kuinka omistajat suhtautuvat.

Kaupunki oli myös täynnä erilaisia kirppiksiä. Mukana tarttui mm. hauskoja kierrätysmetallille maalattuja kylttejä. "Keittola" pääsee pikkuruiseen keittokomerooni :-)

Oma piha kylpee loppukesän auringossa ja kantaa kaunista silmänruokaa sekä satoa.

Kakkuja, piirakoita ja paistoksia

Sadonkorjuuaikaan on hauska kokeilla ja tuunata reseptejä. Kivointa on yrittää tehdä sellaisia ruokia, joihin löytyy mahdollisimman paljon aineksia omasta pihasta.

Tämä herkullinen peruna-viinimarjapiirakka pärjäsi siinä mielessä ihan hyvin. Resepti on Vegaanin keittokirjassa nimellä äidin perunaleivokset - pohjaan tulee perunamuusia ja kardemummaa. Viinimarjat päällä on oma raikastava tuunaus, joka toimi hyvin.

Aniksenmakuisessa karviais-seljakakussa omasta pihasta on vain marjat. Samoin vadelmatäytekakussa, jonka jippo on turkkilainen jogurtti - kermavaahtoa ja vaniljasokeria vähän sekaan ja nam!

Suolaisia ruokia on helppo nyhjästä tyhjästä (eli kasvimaalta :-). Uunijuureksissa kaikki on tänään nostettua, paitsi siirappi, oliiviöljy, timjami ja valkoviinietikka. Keltajuurikasta viljelin ekan kerran. Se on kypsynyt ja kasvanut paremmin kuin punajuuri, mutta maku ei ollut mitenkään kovin erilainen. 

Nokkospiirakasta tuli mehevää, vaikka ulkoasu onkin hieman epäilyttävä. Sekä pohjassa että täytteessä on perunaa. Täytteessä on nokkosen ja perunan lisäksi härkäpapua, ohraa, seesaminsiemeniä ja kaurakermaa.

Hyönteishotelli jee!

Sain syntymäpäiväksi toivotun lahjan, tyylikkään hyönteishotellin. Sen "huoneet" on sisustettu niin, että erilaisten hyötyhyönteisten pitäisi viihtyä: leppäkertut, harsokorennot, petopistitäiset, villimehiläiset ja perhoset talvehtivat, pakenevat huonoa säätä tai huilivat siellä.

Sopiva paikka on vielä pohdinnassa, sillä sen pitäisi olla aurinkoinen, sateelta ja tuulelta suojattu ja mielellään 1-2 metrin korkeudessa. Ja mökin etuseinällä riippuu jo lepakkopönttö :-) (muuten, lepakoita on nyt ollut detektorilla havaiten enmmän kuin ennen, mutta en ole vielä tsekannut onko pöntössä elämää).

Kuvia seuraa sitten, kun hotelli on onnellisesti paikallaan. Pihallani on kyllä muutenkin paljon hyönteisille ja muille eläimille mieluisia villejä kohtia ja risukkoja, mutta hyönteishotelli on mielestäni tosi hauska ajatus!

Welcome to the jungle!

Viikko ulkomailla ja vastassa viidakko! Tuolla jossain oli ennen puutarhakeinu ja polku :-)

Kasvimaa myöhästelee

Kolea sää on tehnyt tehtävänsä. Saunaparlamentin mukaan kaikki kasvaa pari viikkoa myöhässä. Vadelmat eivät ole kypsiä, kasvimaalla kurkun ja herneen taimet niin hentoisia että hirvittää. Tuleekohan näistä satoa tänä vuonna...

Punajuurella lienee paremmat mahdollisuudet kypsyä. Pieniä naurispalleroisia olen jo nappaillutkin.

Peruna, härkäpapu ja maa-artisokka kasvavat sievästi pituusjärjestyksessä. Käytössä on nelilohkoinen viljelykierto, paitsi maa-artisokan osalta, joka leviäisi kierrossa joka kolkkaan.

 


Kasvilavassa rehottavat muun muassa sitruunamelissa, erilaiset salaatit, tilli ja mojitopensas :-)

Kirsikkatomaatti saattaa olla seuraava sadonantaja. Ostin tänä vuonna taimena Annalasta, koska en ehtinyt mukaan esikasvatukseen.  Vuodet eivät ole veljeksiä tässäkään asiassa :-)

Punaista loistoa puutarhassa

Punainen on vihdoin päässyt valloilleen myös puutarhassa! Lisäksi kolme vuotta sitten istutettu jasmike kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Ujosti, mutta kuitenkin.

 

Kaunista second handia kierrätyskeskuksesta

Ajattelin ostaa kaverille mökkituliaisia mainoista Uusix-kaupasta Helsingin Kyläsaaresta, mutta se olikin kesätauolla. Niinpä päädyin viereiseen kierrätyskeskukseen tekemään löytöjä.

Punainen suojaruukku (2 euroa) pääsi punavalkoisen mariverhon kaveriksi. Samalla otin uuden askeleen: ensimmäinen huonekasvi mökillä! Varmuuden vuoksi hyvin kuivuutta kestävä kuitenkin :-)



















Punainen, vedettävä vekkari (5 euroa) tuli tarpeeseen, mutta tikittää hieman hermostuttavasti.

Iso, punainen lyhty tarttui heti käteen. Se ei vielä löytänyt paikkaansa: maahan patiolle vai omenapuuhun muiden lyhtyjen kaveriksi? 

Ja löytyihän kaverillekin tuliainen. Kaksi kauniin siniharmaata Arabian Teema-kulhoa. Saman kaverin kanssa dyykattiin lasinkeräyksestä viinilaseja ja voirasia, joten hän osaa varmasti arvostaa second hand -tuliaista :-) Uskomatonta sinänsä, että lasinkeräykseen viedään ehjiä astioita. Onneksi bongasimme tapahtuman vastapäisen baarin ikkunasta :-)

Kuistin kirkastus

Kuistin seinät jäivät parin vuoden takaisessa remontissa käsittelemättä, ja paneeli on ehtinyt tummua saunatunnelmiin. Puunvärinen ruokakalusto puunväristä seinää vasten tuntui kaipaavan piristystä, vaikka olikin tavallaan kodikas ja lämpöinen.

Sudin seiniin Uulan valkoista sisutusmaalia, joka oli taitettu aavistuksen vihreään umbraan.Tuolit saivat pintaansa turkoosia kalustemaalia.  Tuli avarampi ja raikkaampi, vaikka kestikin hetken tottua.

Jotain kuisti tuntui vielä kaipaavan - jotain punaista. Muistin viimeksi Fidalla nähneemi Marimekon vanhoja, punavalkoisia verhoja. Yksi kappale löytyi vielä! Osa punaisesta väristä oli kulunut tai haalistunut pois, joten sain vielä tingittyä hintaa alaspäin 12 euroon. Roudasin myös toisesta huoneesta punaisen jalkalampun, ja nyt tämä alkaa miellyttää silmää :-) Lattiahan mökissä on punainen molemmissa huoneissa.

50-luvun Arabiaa kellarista ja raparperipiirakkaa

Olen saanut mummoltani herkkää, kesäistä, jotenkin arkista Arabian sarjaa, jossa on sinisävyisiä kukkia valkoisella pohjalla. Siis sellaisia kapioita, jotka jäivät kaupunkiasunnon kellariin lojumaan ja siirtyivät laatikoissa muutosta toiseen. Matalat lautaset löysivät heti kotinsa kun ostin mökin. Sitä en muistanut, että sarjaan kuului myös sillivateja ja muita tarjoiluastioita. Ne löytyivät pari viikkoa sitten exäni kellarista hänen muuttaessaan :-)

Pienellä googlailulla selvisi, että sarjan nimi on Sirkka, ja sitä valmistettiin vuosina 1945-58. Kukat on lisätty siirtokuvakoristeina mallin AS ferrafajanssiastioille (mitä se sitten tarkoittaakaan). Joissakin lautasissa siirtokuvan neliskanttiset reunat erottuvat kukan ympäriltä. 

Tänään löysin Sörnäisten Fidasta saman sarjan matalia, hyväkuntoisia lautasia. Olihan ne pakko ostaa, vaikka hinta oli kirppiskontekstissa aika kova (no, netissä maksavat näköjään monta kertaa enemmän).  Mukaan tarttui myös 40 senttiä kappale muutama sekalainen kakkulautanen, joita en voinut muuten vaan vastustaa.

Niiltä on hyvä syödä vaikkapa mehevää raparperipiirakkaa, jonka ohjeen löysin Lounatuulia-blogista. Resepti on alun perin Hämeenkyrön Maisemakahvilan emännältä, ja blogissa kehuttiin sen olevan parasta raparperipiirakkaa ikinä. Sairaan hyvää siitä tulikin. Itse tuunasin ohjetta repimällä tuoretta minttua täytteeseen raparperin kaveriksi - toimii.

Valkeat yöt, valkeat kukat

Lempivärini puutarhassa on punainen, ja olen ostanut vaikka mitä punasävyisten kasvien siemeniä ja taimia. Jostain syystä pihani näyttää kuitenkin nyt alkukesästä hyvin valkealta...

Nyt juhannusruusu on niin sanotusti vauhdissa ja ehkä komeampi kuin koskaan. Voi kun tuoksunkin saisi mukaan kuvaan!
















 


Pionit jaksavat joka kesä hämmästyttää kauneudellaan. Kukat ovat jotenkin niin raskaita ja valtavia suomalaiseen kesään :-)

Valkoisen kesäpikkusydämen seasta nousee sentään syvänvioletti akileija 'Miss Huish', jonka siemenet toin työmatkalta Amsterdamista kolme vuotta sitten -  ja ehdin jo kokonaan unohtaa kylväneeni, kunnes varret tänä kesänä ilmestyivät.

 Hopeahärkki tuli pihan mukana ja leviää melko hallitsemattomasti...  
 

...samoin kuin päivänkakkara. Niin, jossain tuolla seassa pitäisi olla muutama karviaispensas. Ohjelmassa on siis repimistä.

Viime kesänä seassa oli tällainen luonnonoikku. Viime viikolla löysin samanlaisen oudon päivänkakkaran ihan toiselta puolelta pihaa. Mistäköhän on kyse?

Tämän korkean perennan nimeä on tiedä tai enää muista ja ehdotuksia otetaan tästäkin vastaan  :-) 

Sopivan rehevää

Yksi nurkka kerrallaan kuntoon - se on ollut periaatteeni, kun sain tämän ihanan mutta villiintymään päässeen pihan. Työsarkaa riittää vielä, mutta tässä kuvia parista kohdasta, jotka ovat lähteneet kehittymään mukavasti.

Pation ympärillä kasvoi aikaisemmin lähinnä vuohenputkea ja vattua. Nyt varjoperennapenkki, toissa keväänä istutetut jasmikkeet ja piippuköynnökset reunustavat pöytäryhmää. Omenapuu yhtyy ylhäältä päin pensaisiin muodostaen hauskan vihreän huoneen. Jasmikkeiden olisi tarkoitus myös tehdä näkösuojaa naapuriin, ja tänä kesänä se alkaa vihdoin toteutua. Myös ensimmäiset kukkanuput pilkottavat!


















Landemökiltä tienpenkasta tuotu ahomansikka on levinnyt parissa vuodessa ihanasti marja-aronioiden alle. Tässäkin kohdassa oli aikaisemmin pelkkää rikkaruohoa.

Kärsivällisyys palkitaan pikkuhiljaa :-)

Mummola-aarteita kirppikseltä

Sörnäisten Fidasta löytyy usein tavaraa tyyliin mummo. Enpä voinut vastustaa näitä perinteisiä pöytäliinoja, joiden hinnat liikkuvat vitosen ja kympin välillä. Enkä ruusutauluja, Airamin termaria ja siirappipurkkeja, jotka bongasin Emmaukselta Maailma kylässä -festareilta. Vaikka festariseura ei kyllä yhtään ymmärtänyt, miksi maksan tyhjistä muovipurkeista euron kipale :-)