Väripuutarha Turussa

Työmatka vei Turkuun, jossa yhtenä kulttuuripääkaupunkivuoden osana on Flux Aura, ympäristötaideprojekti. Piti päästä näkemään siihen kuuluva Väristyksiä-puutarha Yliopistonmäen sisäpihalla.

Projekti on mielenkiintoinen: valokuvataitelija Armi Laukia on toiselta ammatiltaan puutarhuri. Puutarhassa kohtaavat kukat ja perhoset, joita hän kutsuu pieniksi väritehtaiksi.Kasvit on valittu siten, että niiden pitäisi houkutella perhosia.

Itse näin vain tämän yhden yksilön, eikä homma onnistunut taiteilijan mukaan ihan kuten piti, koska lähistöltä puuttuu perhosten lisääntymispaikkoja. Laukia listaa kuitenkin viisi parasta monivuotista ja yksivuotista kasvia, jotka löytyvät puutarhasta.

Pörriäisiä riitti sitäkin enemmän. Tässä ne keinuvat jättiverbanalla. Syysyrikkä on ihan parhaita perhoskasveja, ja se näytti kiinnostavan myös kimalaisia.

Kaiken kaikkiaan Väristyksiä on hieno idea ja kaunis lisä nurmivaltaiselle sisäpihalle. Jos liikkuu Turussa päin, kannattaa käydä katsomassa. Kiinnostava olisi ollut myös Flux Auraan kuuluva Perhosten kylät, mutta valitettavasti niitä en ehtinyt lähteä katsomaan. Neljä taiteilijaa on rakentanut esimerkiksi kävyistä ja vanhoista kahvikupeista perhospönttöjä ja -baareja Ruissaloon ja Peltolan siirtolapuutarhaan.

Suloinen päiväpeitto ja muistelua

Sohvasänky on kaivannut kaunistusta ylleen pitkään. Olen yrittänyt pitää silmät auki kirppiksillä, mutta sopivaa ei ole löytynyt, joten nyt tingin periaatteesta olla ostamatta upouusia asioita mökille. Toivoin ja sain lahjaksi hempeän päiväpeiton. H&M:stä se pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi, vaikka en liikettä muuten diggailekaan.

Tilkkutäkkimäinen kuviointi sopii mielestäni yllättävän hyvin yhteen lempityynyjeni kanssa.

Hauskan urbaanit raitiovaunu- ja jäänmurtajaprintit ovat Uusix-verstaiden designia. Verstaiden idea on muuten tuplahyvä: kierrätysmatskuista syntyy tuotteita kuntouttavan työn kautta.

Kaivoin vertailun vuoksi vanhoja kuvia samasta kohdasta - tekee välillä hyvää muistaa, että onhan sitä saanut jotain aikaiseksi. Tältä näytti lähtötilanne, kun ostin mökin. Sama vuodesohva on kuvassa maalaamattomana.

Ja tältä näytti ennen remonttia, kun ylimääräiset tavarat oli roudattu ulos. Tuon jälkeen seinät ovat siis muuttuneet valkoisiksi, lattia punaiseksi ja suurin osa huonekaluista vaniljanvaaleaksi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa :-) Synttärikeiju toi myös Vintagen viemää -kirjan, johon sormet nyt syyhyävät.

Iloinen tiskipäivä ja pari kakkua

En pidä erityisemmin tiskaamisesta, mutta luonto ei anna myöskään periksi kertakäyttöastioille. Joten - kun on kesäjuhlat, silloin tiskataan kovasti ennen ja jälkeen :-)

Mökillä tiskituskaa helpottaa se, että vesipiste on ulkona. Eli astioita pestään vain poutasäällä. Mukavaksi tiskaamisen tekevät myös kauniit astiat - niitä on melkein ilo pestä!

Nämä ihanat eripariset ruokailuvälineet olen ostanut parissa erässä Fidasta. Siellä pidetään haarukat, veitset ja lusikat omissa laatikoissaan, joten samanlaisia joutuu etsimään. Joukossa on silmääni tosi kauniita yksilöitä, muun muassa ruusupäinen veitsi alareunassa. Viimeksi ostin kymmenen haarukkaa, veistä, lusikkaa ja teelusikkaa, ja koko kymmenosainen setti maksoi alle kympin, kun kappalehinnat ovat 20-50 senttiä.

Mökkijuhlissa hyväksi havaittu pikkukikka on merkitä jalalliset lasit eri värisillä lahjanaruilla, joita ainakin minulla on kertynyt kaappiin. Näin jokainen tunnistaa oman lasinsa koko illan.

Kesäjuhlissa syötiin eilen muun muassa mahtavan mehevää porkkanakakkua, jonka reseptin olen saanut viitisentoista vuotta sitten kaverilta. Sitä on helppo tehdä vaikka pellillinen, kun tuplaa ainekset.

4 munaa

4 dl sokeria

3, 75 dl öljyä

7 dl porkkanaraastetta

7,5 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

1 tl suolaa

2 tl soodaa

1 rasia tuorejuustoa

1-2 pakettia tomusokeria

marjoja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon öljy, porkkanaraaste ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista 200 asteessa noin 20 min.

Koristele jäähtynyt kakku tuorejuusto-tomusokerikuorrutuksella ja tuoreilla marjoilla, esimerkiksi vadelmilla tai viinimarjoilla.

Aiemmin tällä viikolla jatkoin mojito-teemaa leipomalla omista mintuista mojito-juustokakun Pastanjauhajien reseptillä. Muissa netistä bongatuissa ohjeissa näytti olevan liivatetta, jota en halua käyttää.  Tämä oli syntisen hyvää mascarponejuustoineen ja ranskankermoineen :-)

Venäläistä posliinia

Sain ystäviltä uskomattoman venäläisen ruusuastiaston, jonka mies oli tuonut vaimolleen Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin kaupungista 400 kilometriä Moskovasta itään. Kukka-aihe on todella epäsuomalainen! Ihmettelin, miten ystävät raaskivat luopua astiastosta, joka sisältää vielä paljon muistoja ulkomaankomennukselta. Mutta ymmärrän, että kotiin tämä saattaa olla liian romanttinen.

Erityisen kaunis on mielestäni lautasten reunassa oleva yksinkertainen kuvio. Se toistuu myös sokerikon sisäreunassa.

Settiin kuuluu ihana pullea teekannu, samanmuotoisia pullakoita kermakoita ja sokerikkoja, yhden kukan kukkamaljakko (?) ja muita tunnistamattomia osasia.  

Venäläinen posliini näköjään tulee venäläisen posliinin luo - tämän kauniin sinisen astiaston sain heti perään siskon ystävältä, jota en ole koskaan nähnyt, tai joka ei ainakaan koskaan ole käynyt täällä. Hän arveli sen sopivan tyyliin, ja sopiihan se!

Venäläisissä teekupeissa on sekin hyvä puoli, että ne vastaavat kooltaan suurin piirtein nykyisiä kahvikuppeja.

Lisäksi sorruin ostamaan Fidalta tällaisia suloisia, sormustimenkokoisia kuppeja (pohjassa lukee Bavaria Germany 87). Kotiin en näitä koskaan ostaisi. Eikä niitä voi laittaa tiskikoneeseen, joten sopivat hyvin tänne käsin pestäviksi. Tai pelkästään koristeiksi :-)

Tietäisikö muuten joku, millä tiukasti liimatut hintalaput saisi siististi irti?

Nämä löytyivät Fidasta samalla kertaa - his and hers. Hintaa peräti 2,50 / pari (pohjassa lukee Bareuther Waldsassen Bavaria 28, mitä ikinä se tarkoittaakaan).  Kävisivät hyvin esperossokupeiksi, pitäisi enää hankkia mutterikeitin.