Viileää minttua

Kun lämpötila hipoo sekä ulkona, töissä että mökissä kolmeakymmentä, viileänraikkaat minttunautinnot houkuttelevat. Kasvilavassa rehottaa kolmenlaista minttua: työkaverilta saatu kissanminttu, taimitorilta ostettu viherminttu ja ystäviltä saatu marokkolainen minttu (joka on juuri se oikea mojitoon).

Tänään syntyi vihreää perunasalaattia, jonka kaikki ainekset kastiketta lukuunottamatta olivat omasta pihasta (ja naapurintädiltä tuli kesäkurpitsa mukaan kahden oman lisäksi :-):

Vihreä perunasalaatti 

kattilallinen perunaa
iso tukku minttua silputtuna
hieman tilliä silputtuna
pari desiä ryvässipulia hakattuna
3 kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
vaaleaa balsamicokastiketta / öljy-etikka-kastiketta

Kaikki ainekset vaan sekaisin ja syömään! Kuvakin tuli otettua vasta jämistä :-)


Mojito ja vihreä jäätee



Vadelma-mustaherukkapiirakan jälkeen viilennettiin vielä mojitoilla, joissa tosin oli soodan sijasta vichyä ja jäämurskan sijasta jääpaloja. Hyvää tuli kuitenkin! Rommi oli sekä reilua että luomua, kiitos vaan alko valikoimasta.

Alkoholiton vaihtoehto oli vihreä jäätee.

3 pussia vihreää teetä
2 tl hunajaa
1 lime
reilusti minttua oksina ja silputtuna
jääpaloja

Kuumenna teevesi ja hauduta vihreää teetä muutaman mintunoksan kanssa, kunnes neste jäähtyy. Lisää lasin pohjalle hunajaa, limemehua ja limelohkoja, silputtua minttua ja jääpaloja. Kaada päälle vihreä tee ja lisää halutessasi kivennäisvettä.

Seuraavaksi hieron helteen uuvuttamiin jalkoihin Bodyshopin ihanaa, viilentävää piparminttuvoidetta :-)

Syötäviä kukkia

Voiko pihasta päätellä, millainen ihminen sen omistaja on? Mielestäni voi, aika paljon. Omani on ainakin vähän boheemi, jos ei nyt aivan villi ja vapaa. Rikkaruohot nitistän keskimäärin kerran kesässä (juuri ennen palstojen tarkastusta). Ruohoa leikkaan vasta silloin, kun tupsut uhkaavat tukkia käsikäyttöisen rouskun.

Mutta mutta: kasvimaalla asioiden pitää mielestäni olla suorissa riveissä! Kasvimaa itsessään on tosin epäsäännöllisen ja orgaanisen muotoinen. Englantilaistyyppinen penkki, jossa kasvaa näennäisesti vapaassa järjestyksessä kukkia ja hyötykasveja, on mielestäni tosi kaunis, mutta stressaava.  Mistä tietäisin, mitkä ovat rikkakasvien alkuja ja mitkä säilytettäviä? Systeemi tuntuisi myös toimivan kehnosti viljelykierron logiikan kanssa (kertokaa jos olen väärässä). Samalla tavalla inhoan työelämässä sinne tänne rönsyileviä mindmappeja, mutta teen jatkuvasti luetteloita.

Potager-tyyli tuntuukin jotenkin omemmalta. Tänä kesänä olen panostanut kesäkukkien sirotteluun kasvimaan aukkopaikkoihin - se tuo sopivasti vaihtelua rikkomatta rivien rytmiä :-)



Punaiset auringonkukat aukesivat viikonloppuna.

Kehäkukka rajaa ryvässipulin avomaankurkusta. Olen laittanut siemeniä joka vuosi kasvimaalle, mutta vasta nyt, esikasvatettuna, homma onnistui. Samettikukka ja kosmoskukka saivat nekin pehmeän alun kasvilavassa, mutta ne eivät vielä kuki.

Rakastan krassia, ja sitä kasvaa sekä amppelissa että kasvimaalla. Laitan lehtiä salaattiin tai leivän päälle. Kukista saa ihania koristeita salaatteihin, piiraisiin tai kakkuihin. Krassia vaan kiusaa joku pieni musta ötökkä, joka tulee laumoina kukkien varsiin ja lehtien alapinnoille. Mikähän lienee ja miten pääsisi eroon ilman myrkkyjä? Mäntysuopasuihkeella? Toistaiseksi olen kokeillut pelkkää vesisuihkua.

Ehkä maailman makein huussi

Tätä hetkeä on odotettu: oma huussi käytössä!

Alueen tiukkojen rakennusmääräysten takia siitä tuli leikkimökkimallinen yhdistetty varasto ja kompostikäymälä. Voi tätä onnea, kun ei tarvitse lähteä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla vaeltamaan yleisiin vessoihin, ja kamatkin saa katon alle sateelta suojaan.



Varastoa ja huussia erottaa pieni väliseinä. Ovea en halunnut viemään tilaa. Sisäseinät ovat valkoiseksi maalattua sormipaneelia (Uulan petroliöljymaali, sävy pouta).

Matot löysin kierrätyskeskuksesta: kaksi kelta-valko-oranssia raitamattoa, yksi räsymatto ja niinestä tms. tehty ovimatto yhteensä 7 euroa.

Näin lehdessä kuvan Vallilan uudesta Jaffa-kankaasta. En voinut vastustaa... Kaupoissa sitä ei vielä ollut, mutta nettikaupasta löytyi. Kuvio on Erik Bruunin vanhasta mainoksesta. Arvostan Bruunia suuresti myös luonnonsuojeluaiheisista töistä.

Varaston puolelle laitoin tämän telineen, joka oli lapsena meillä keittiön seinällä. Se on ollut kotiin liian raju ja maannut siksi kellarissa. Nostalgiaa, ja kaikelle oma paikkansa.

Sahakokoelma löysi paikkansa :-) Ehkä kahdeksan sahaa on vähän liikaa, mutta tulivat kaikki kaupan mukana. Haaveilin systeemistä, jossa työkalujen ääriviivat on piirretty seinälle, mutta se ei taida toimia paneelin kanssa.

Myös pitkävartiset työkalut pääsevät vihdoin suojaan.

Sähköä ei ole, joten valoa antaa kaksi led-käyttöistä myrskylyhtyä.

Kuistilla on vesipiste ja tiskipöytä. Sen yläpuolelle ruuvasin vanhan hattuhyllyn, jonka koukkuihin saa kätevästi tiski- ja juuresharjat.

Kasvimaan karkit

Naapurimökin kuusivuotias tyttö toivoi, että voisi vaan laittaa silmät kiinni ja hyvä haltija olisi tehnyt pihan valmiiksi - ressu on ilmeisen kyllästynyt vanhempiensa loputtomalta tuntuvaan piharemonttiin. Toivelistalla olisi hänellä ainakin karkkipensas.

Minulla karkkipensaita riittää: tontin molemmat pitkät sivut on aidattu vadelmalla. Mutta kasvimaaltakin tulee sellaisia karkkeja, että niitä voisi vaan syödä ja syödä.

Vastanostettuja perunoita voisi ahmia sellaisenaan loputtomasti :-) Kuoret irtoavat kun vähän näyttää harjaa ja alta paljastuu ihana vaalea malto. Tänä vuonna multaus onnistui paremmin kuin viime kesänä, eikä vihreitä pottuja ole juurikaan tullut vastaan.



Valkoiset nauriit ovat kuuluneet kesään lapsesta asti. Niitä ostettiin pari nippua torilta ja jaettiin kristillisesti. Enää ei tarvitse ostaa :-) Lajike on Snowball, makea ja mehevä.

Herneet vasta kukkivat, joten tätä karkkia pitää vielä malttaa odottaa. Hernettä on tullut minulla joka vuosi tosi niukasti. En tiedä mikä menee pieleen. Sato ei kuitenkaan ole pääasia vaan maanparannus. Kasvimaillani on nelilohkoinen viljelykierto, ja yhdessä lohkossa on aina hernettä ja papua typpeä sitomassa.

Kaapin uusi ilme

 

Löysin pari vuotta sitten Fidasta tällaisen kaapin yhdeksi ratkaisuksi minimökin säilytysongelmiin. Materiaali vaikutti laadukkaalta ja kosteudenkestävältä (en pidä talvella peruslämpöä, ja kaikenlaiset lastulevyt homehtuvat). Kun huone sai remontissa vaaleamman sävyn ja olen maalannut myös sekalaisen värisiä kaupan mukana tulleita puukalusteita valkoiseksi, tämä kaappi alkoi pistää silmään.

Erityisesti vetimet tuntuvat jotenkin toimistomaisilta. Kotona kaappi olisi ihan jees, mutta mökille se ei enää tuntunut istuvan.

Siispä kaivoin esiin maalinjämän (Uulan uusi kalustemaali Into, sävy vanilja).

Kolme kerrosta maalia pintaan ja kaappi näyttää - no, jos ei uudelta, niin ainakin erilaiselta. Uulan maalin huono puoli on pitkä kuivumisaika, joten annan kalusteen huilata rauhassa ainakin viikonlopun yli.

Vetimet löysin Amsterdamista ihanasta putiikista, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi :-) Vähän kitschiä, mutta saa hyvälle tuulelle!

Pehmoinen pihapeti

Dyykkasin tänään metallirunkoisen penkin, jonka laudoista oli jäljellä kolme. 

Sattumalta omasta puukasasta löytyi kaksi lähes sopivan kokoista lautaa, jotka purettiin mökistä remontissa. Vielä tarvitaan pari lisää selkänojaan, ja pultitkin tekisivät poikaa, mutta nyt tässä voi jo istua!

Kun istuskelin uudella penkilläni, muistin nähneeni viime viikolla kierrätyskeskuksessa kauniin grafitinharmaan tikkitäkin, josta pyydettiin neljä euroa. Nappasin fillarin ja ehdin ennen sulkemisaikaa. Harmaa löytö oli jo mennyt, mutta tilalle oli tullut ylellinen luonnonvalkoinen. Siitä pyydettiin tosin 14 euroa. En voinut vastustaa, vaikka väri ei olekaan käytännöllisin mahdollinen puutarhassa.Täkki ja tyynyt maksoivat yhteensä 20 euroa - nyt tässä voi jo löhötä!

Jahka löydän sopivat laudat, taidan maalata ne vaaleiksi ylijäämämaalilla. Jalat jätän varmaankin viehättävän ruostuneiksi.

Karpalonpunainen lautalattia

Kun ostin mökin, lattiaa peitti koivuparkettia jäljittelevä, kulahtaneenruskea muovimatto, jonka alta paljastui monta kerrosta erilaisia levyjä. Niiden alta löytyi kuin löytyikin osittain säilytettävissä oleva lautalattia: noin kolmannes puusta voitiin säästää.

Uudet laudat olivat eri värisiä kuin vanhat, joten maalaaminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Perinteinen väri olisi varmaan ollut helmenharmaa, mutta näin jossain lehdessä ihanan verenpunaisen puulattian. Jotain sellaista oli saatava!

Sävyksi valikoitui "karpalo". Siitä tuli ehkä hieman kirkkaamman punainen kuin olin ajatellut, mutta oikeastaan olen kuitenkin aika tyytyväinen. Remontoija ja tutut kauhistelivat etukäteen räikeää lattiaa. Räsymatot vähentävät sen hyökkäävyyttä ja sopivat mielestäni aika kivasti yhteen punaisen kanssa. "White on white" -sisustus ei ole minua varten, ainakaan mökillä.

Ahomansikka peittää maan

Ahomansikka on loistava maanpeitekasvi aurinkoiseen paikkaan. Toin muutaman taimen rönsyineen maalta hiekkatien pientareelta. Ne etsivät hetken paikkaansa puutarhassa ja olivat jäädä isompien jalkoihin, kunnes älysin siirtää ne paahteiselle paikalle marja-aronioiden aluskasveiksi.

Vuodessa ne ovat vallanneet hienosti koko alueen ja syrjäyttäneet vuohenputket, jotka muuten ovat todellinen maanvaiva. Viime kesänä se vaati muiden kasvien kitkemistä pois, mutta tänä vuonna pikku mansikat ovat pärjänneet jo lähes omillaan. Eivät vaadi kasteluakaan - jos pärjäävät sadevedellä tienposkessa muiden kasvien kilpailussa, pärjäävät kyllä pihassakin.

Kaiken lisäksi ahomansikat ovat makeita ja kauniita kuin karkit!

Purnukoita ja perhosia

Purnukkamania kiusaa :-) Erilaisille pelti-, lasi- ja posliinipurkeille oli hankittava oma avohylly, johon kaikki eivät sittenkään mahdu esille. Etummaiset Arabian Pomona-sarjan kipot ovat muistoja mummolasta, mutta itse hankittuja. Suosittuja, melko yleisiä ja hinnoissaan... Puna-valkoinen kahvitölkki on myös tullut useamman kerran vastaan erilaisilla antiikkikirppareilla. Taaimmaisena pilkottava puna-kultainen tölkki sitä vastoin taitaa olla harvinaisempi tuttu Suomessa. Se tuli mökin mukana irtaimistossa, ja kertoo kuulemma venäjäksi ja gruusiaksi "gruusialaista teetä". Entisellä omistajalla, jonka nimeä mökki kantaa, taisi olla tavaroista ja lehdistä päätellen tiiviitä suhteita itänaapuriin.

Väkersin seinälle mökin vanhoista ikkunanpokista taulun, jonka graafinen kuvio jotenkin sopii yhteen purnukoiden kanssa. Ritva Kronlundin suunnittelema Perhonen-tapetti löytyi Tapettitalon 50-luvun kokoelmista. Tapettitalo ei muuten suostunut myymään rullaa pienempää erää, mikä tuntuu tuhlaukselta - annetaanhan rullista näytepalojakin, joten vajaita rullia syntyy. No, ihania tapetteja joka tapauksessa.

Punainen kukkapenkki

Liljat kukkivat parhaillaan, ja niihin olen aika kuumana. Kukat ovat suomalaiseksi maatiaskasviksi harvinaisen suuria, näyttäviä ja kestäviä. Nämä rusko- ja tiikerililjat ovat peräisin pihan eri nurkista. Kokosin ne viime kesänä samaan penkkiin, jossa ne pääsevät edukseen yhdessä.

Portinpieleen kokoamani perennapenkin kantava ajatus oli punainen. Nyt se alkaa ensimmäistä kertaa toteutua käytännössä! Malvikki, väriminttu ja liljat vasemmalla puolella; palavarakkaus, bellis, päivänhattu ja ruusu oikealla.

Harjaneilikan ostin viime kesänä vanhalta sedältä, joka myi taimia Fiskarsin antiikkimessujen ulkopuolella.  Ostin tältä sympaattiselta herrasmieheltä myös kaksi särkynyttä sydäntä. Taimet ovat olleet erinomaisia!

Pinkki pionikin pääsi mukaan punaiseen kukintaan. Valkoisten pionien aika alkaa jo olla ohi.

Vihreää mahan täydeltä

Kasvilava rehottaa erilaisia salaatteja ja yrttejä niin, ettei syödä ehdi. Mahtavan raikas salaatti syntyy lehtisalaatista, tammenlehtisalaatista, rucolasta ja mintusta. Korvaamaton lävikkö löytyi Kierrätyskeskuksen Kyläsaaren myymälästä, retro (jopa liian?) pöytäliina Fredan Uffilta.

Naapurilta saatu kesäkurpitsa kukkii peltipurkissa, joka löytyi kotitalon metallinkeräyksestä. Hakkasin naulalla pohjaan muutaman reiän, ettei kasvi huku rankkasateisiin.

Myös daaliat viihtyvät metallinkeräyksestä dyykatussa metalliastiassa, ja väritkin sopivat yhteen.