Pysy loitolla, lokakuu!

Tänään iski hillitön haikeus: huomenna on kesän viimeinen saunavuoro, ensi viikolla katkaistaan vedet yöpakkasten pelossa (tuntuvat niin kaukaiselta!), tänään oli kenties viimeinen kesänlämpöinen päivä.

Kasvilavassa kolmenlaiset mintut vielä rehottavat ja yksinäinen krassinkukka kurkkii lehtien alta. Mitähän mintuista voisi tehdä?

Suuremman kasvimaan lohkot erottuvat taas rehevyyden alta. Yhdessä ruudussa maa-artisokat kurottelevat, toisessa loistavat kukat, kolmanessa paljas maa on saanut talveksi ruohokatteen. Myös paljaan mullan alueet näyttävät vaihteeksi kiehtovilta.

Aurinko paistaa jo matalalta. Oli hakeuduttava siihen ainoaan kohtaan, johon se jaksoi viiden jälkeen vielä osua.

Viime viikolla näin hämärällä saunapolulla sievän ketun.

Kärhöillä on oma tahto

Kärhöt kuuluvat viimeaikaisiin lempikasveihini. Ne eivät huuda loistoaan, vaan ovat jotenkin herkempiä.

Kun ostin mökin, sen etuseinää kiipesi valtava ja ilmeisesti valtavan vanha sininen alppikärhö. Kun remontissa vaihdettiin koko ulkolaudoitus, totesimme yhdessä remonttireijan kanssa, että kärhö olisi parasta siirtää irti seinästä. Hän kaivoi sen juurineen ylös ja istutin sen ruusuportin luo.

No, eihän se koskaan lähtenyt siellä kasvamaan. Viime kesänä kuitekin hieraisin silmiäni, sillä vanhasta paikasta näytti taas puskevan kärhönvartta! Nikkaroin sille parista rimasta huteran tuen.

Tänä kesänä oli pakko jo ostaa ihan kunnon kiipelytuki, niin hyvin se viihtyy omalla paikallaan. Ja kukkii ujosti vieläkin, syyskuun lopussa!

Tämä viininpunainen kärhö kasvaa siellä mihin sen viime syksynä istutin, eli kiipeää omenapuuta ylöspäin. Yhdistelmä on mielestäni kiehtova.

Yritin saada humalan kiipeämään toista omenapuuta pitkin, mutta eipä sekään pitänyt siirrosta. Viime kesänä sama humala valtasi pari kokonaista punaherukkapensasta ennen kuin tajusin tilanteen, tänä kesänä ei näkynyt elonmerkkiäkään.

Raparperitaivas, maa-artisokka ja marja-aronia

Kasvimaalla kukkii vielä. Kosmoskukat ja samettikukat rehottavat.

Tein keväällä tontilta löytyneistä tiilistä epsäännöllisen kaarevan reunuksen vanhalle perunamaalle, jonka rajat olivat hyvin epäselvät. Kesällä tiilet hukkuivat vihreyteen. Nyt ne taas näkyvät ja näyttävät mielestäni aika hyvältä.

Reunus rajaa toiselle puolelle muun muassa karviaispensaat ja raperperitaivaan.

Kesän viimeiset perunat ja ensimmäiset maa-artisokat pääsivät samaan pataan.

Keitto on kestosuosikkini, vaikka ei kovin kuvauksellinen :-) Jätän osan mukuloista talveksi maahan ja keitän keväällä sopan, joka maistuu jotenkin vielä pehmeämmältä.

Toinen hyvä resepti on tattaripohjaan tehty piirakka, johon tulee maa-artisokan lisäksi pinaattia (tai soveltaen nokkosta), hunajaa  ja kermaviiliä. Olen tehnyt sitä vegaanisena vaihtamalla kermaviilin ja kananmunan soijajogurgttiin.

Marja-aroniat olivat yllättäen jo kypsiä. Saan nyt ensimmäistä kertaa satoa, pensaat istutin toissa kesänä. Mitä niistä kannataisi tehdä?

Syyskauden avajaiset ja postikortti

Oli aika pitää ex-tempore syyskauden avajaiset, mutta huvilakauden päättäjäisiä en vielä suostu viettämään :-)

Syyskauden avajaisissa lyövät kättä kesäiset mojitot (mintut ovat rehevöityneet kunnon pusikoiksi) ja syksyinen omenapaistos (pudokkaat kelpaavat hyvin piirakakkaan ja apple crumbleen).

Kamiinaan laitoin tulen ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Nyt mökissä onkin sitten hellelukemat :-)

Syksyn hyviä puolia ovat lyhdyt, joita voi ripustaa omenapuihin.

Postilaatikossa odotti hauska yllätys: ystävän kortti Joensuusta. En tiennyt, että posti kulkee tänne!

Myös sähkölasku odotti postilaatikossa. Vuodelta 40 euroa - ei paha. Aika vähällä sähköllä selviää, kun peruslämpöä ei ole talvella ja uusi kamiina vähentää sähköpatterin tarvetta.

Syyskauden avajaiset kruunaa nettitikku, Spotify ja avajaisten soittolista kaikista ihanista kesän biiseistä.

Viidakon satoa

Lämmin ja kostea loppukesä muutti pihan lopullisesti viidakoksi. Puolentoista viikon poissaolon jälkeen polku oli kasvanut osittain umpeen. Omenat painoivat oksia maata kohti ja maa-artisokka kurotti vastaan kasvimaan puolelta - oksasakset kädessä sai edetä :-)

Villitomaatit kypsyvät ja maistuvat aivan mahtavalta - näitä täytyy laittaa myös ensi vuonna.

Maa-artisokka kurottaa taivasta kohden yli kolmemetrisenä ja houkuttelee pölyttäjiä. Myyrät olivat nakertaneet jokaista punajuurta vähäsen maan pinnan alta; odotan jännityksellä ovatko maa-artisokat säilyneet

 

 Omenoita ja luumuja tulee selvästi vähemmän kuin edellisinä kesinä. Ilmeisesti pölyttäjistä oli pulaa niiden kukkiessa. Onneksi ne mitä tulevat, ovat suuria ja hyvälaatuisia. Kohta on tehtävä reissu mehupuristamolle!

Vadelmia tulee hiljakseltaan. Naapurin mukaan jouluun asti :-)

Avomaankurkku oli poissaollessani lähtenyt kiipeilemään marjapensaita pitkin. Aika epeli! Viime vuonna se kasvatti yhden hedelmän aidanrakoon: keskellä oli kuroutunut kapempi kohta.